Rakensimme viime kesänä takapihallemme terassin ja eihän terassi ole mitään ilman terassikalusteita. Hetken jo kuvittelin itseni makoilemassa ihanaisessa uudessa, valtavassa ja loisteliaassa ulko-divaanisohvassa, mutta sitten kopsahti tuo budjettitodellisuus päähän ja moinen glamour-lötköttely-paratiisi jäi vain haaveeksi..

Kevättalvella 2013 tein löydön osto- ja myyntiliikeessä; bongasin liikkeen pimeästä nurkasta kaksi tukevarakenteista, pääosin täysin ehjää ja suht massiivista rottinkinojatuolia pehmusteineen. Pikaisen tutkimisen jälkeen en löytänyt muita vikoja kuin toisessa nojatuolissa olevan 2x2 senttimetrin alalta pienen kuluman rottingissa. Myös valkeat istuintyynyt olivat täysin ehjät ja jopa tahrattomat! Eipä muuta kuin sovittelemaan nojatuoleja farmariauton takatilaan!

Ainut asia, mikä tuoleissa oli korjattava, oli tietenkin VÄRI. Punertavankullertavan kuparinen värisävy ei puhutellut minua lainkaan eikä siinä sitten muu auttanut kuin ottaa pensseli kauniiseen käteen ja alkaa sutimaan!

 

Nojatuolithan sijoittuvat ulkokäyttöön, muttei kuitenkaan taivasalle. Joten maalipinnan on syytä kestää ilmankosteutta, vaikka katetulla terassilla nojatuolit ovatkin sateelta suojassa. Maaliksi valitsin Maalarin valkolakan, jota yleisesti käytetään ikkunapuitteiden, ikkunalautojen ja ovenkarmien maalaamisessa. Valmistaja suosittelee pohjamaalaamaan ensin tartuntapohjamaalilla, esim. Otex. Minä kuitenkin malttamattomana sutaisin Maalarin valkolakan suoraan pintaan, jos maali ajan kanssa alkaa hilseilemään pois niin eihän sitten voi kuin itseään syyttää...

Joskus inspiraation iskiessä kärsivällisyys ei varsinaisesti ole henkilökohtainen hyveeni, into päästä tekemään on silloin suurempi kuin järjen määrä päänupissa. Näin ollen joskus kannattaa siis tehdä niinkuin minä sanon eikä niinkuin minä tein.... ;)

Maalarin valkolakan huonohkoja puolia on maalin haju sekä pitkä kuivumisaika. Koska maalausprojekti tapahtui kevättalvella, suorituspaikaksi valikoitui oma lämmin olohuoneemme! Valitettavasti autotallimme ei ole lämmintätilaa, joten talviset maalausprojektit eivät kylmässä tallissa kuivuisi varmaan edes kesään mennessä... Sen verran sentäs maltoin ajatella, että suojasin olohuoneen parkettilattian suurimmilta maaliroiskeilta. Ja eikun sutimaan!

Rottinkikalusteiden maalaaminen pensselillä ei myöskään ole kaikista heikkohermoisimman hommaa; vaatii kärsivällisyyttä ujuttaa pensseliä risteävien rottinkisäkeiden välitse ja niiden taakse. Homma on siis hidasta ja kohtuu tarkkaakin. Myönnänkin samantien etten edes yrittänyt saavuttaa lopullista maalipintaa kerralla, vaan palaan näiden tuolien maalaamiseen kun aurinko lämmittää, takapihalla ensimmäiset perennat jo kukkii, koivuissa on hiirenkorvat ja öisin on sen verran lämmintä, että nojatuolit voi jättää myös kuivumaan ulkoilmaan yön yli.  Toki jos haluaakin lopputuloksen olevan "ajan patinoima" eikä tasaisen valkoinen, maali kannattaakin sutia huolimattomasti, jolloin tummempi pohjaväri kuultaa rottinkisäikeistä läpi!

 

 

Toinen ehkäpä kokeilemisen arvoinen konsti maalata rottinkikalusteita voisi olla vanha kunnon spraymaali? Suihkutettava spray ainakin on helpompi maalata, tosin maalin kestävyydestä ei ole omakohtaista kokemusta?

Löysin myöhemmin myös kaksi hieman pienempää, jo valmiiksi valkoista rottinkituolia näiden isojen nojatuolien kavereiksi. Pienet rottinkituolit tosin ovat rakenteeltaan hieman heikommassa hapessa ja vaativat enemmän kunnostusta, joten palaan niihin sitten hamassa tulevaisuudessa... :)

Ihan vielä ei koko päivää tarkene terassilla istuskella, mutta jo nyt aurinko lämmittelee mukavasti ja terassin sisustaminen kesäkuntoon jo pikkuhiljaa polttelee sormenpäissä. Siinäpä siis yksi monista toteuttamistaan odotteleva projekti...

Aurinkoisia kevätkelejä ja tekemisen iloa! :)